Aloitan blogin kertomalla joistakin ajatuksiani Metsäprojektiin liittyen.
Minulle Metsäprojekti on retki pois ympäristöstä mihin olen sirkustaiteen tekemisen parissa tottunut. Haluan mennä metsään rauhoittumaan, tutkimaan omaa tapaani liikkua, etsimään syitä, miksi minun kehoni haluaa liikkua, ja inspiroitumaan puhtaasta ympäristöstä. Mielestäni tutkimme projektissamme suuremmassa mittakaavassa yhteisön suhdetta luontoon, ja pyrkimystä palauttaa tämä suhde terveemmäksi, ja pienemmässä mittakaavassa yksilön suhdetta kehoonsa, hänen omaan "luontoonsa". Kummassakin tapauksessa olemme nykypäivänä melko kaukana tasapainoisesta yhteydestä, ja riistämme sekä muokkaamme niin kehoa kuin ympäröivää luontoakin oman mielemme mukaiseksi, usein tiedostamatta seurauksia.
Henkilökohtainen luontosuhteeni uudelleenherättäminen lähti liikkeelle akrobatiani kautta kehostani. Olen nyt useamman vuoden ajan pyrkinyt palaamaan yhteistyöhön kehoni kanssa, niin että keho ei olisi vain työkalu, jota mieli voi käyttää haluamallansa tavalla. Matkan varrella on tullut monia oivalluksia. Tapa millä olen nuoruudessani oppinut akrobatiaa on ollut todella raju ja suorituskeskeinen. Mikäli kroppaani sattui niin paljon, että seuraavan päivän treeni piti aloittaa tunnin lämmittelyllä, jotta pystyisi kävelemään normaalisti, se oli merkki "kunnon treenistä" ja ihailtavaa. Lihasjumit jotka eivät olleet hellittäneet kuukausiin olivat normaaleja. Treenaamisen ilo jäi usein suorituspaineiden ja alemmuuskompleksin muita kohtaan varjoon. Vasta kun treeneissä tapahtuneen polkupyöräonnettomuuden seurauksena jalastani irtosi kaksi varvasta, tuntui minusta oikeutetulta pitää kuukauden sairaslomaa antaen keholleni aikaa parantua vammasta. Melko rankkaa ja lyhytkatseista kohtelua "työkalulle", jonka toivoisi kestävän monikymmenvuotisen ammattilaisuran ajan akrobaattina. Nykyään pyrin löytämään keholleni oikeanlaisia tapoja treenata, jotta opitut taidot olisivat kanssani mahdollisimman pitkään, arvostamaan taitojani, ja lepäämään silloin kun on mennyt liian lujaa liian pitkään. Koen, että mitä paremmin pääsen yhteyteen kehoni ja sen tarpeiden kanssa, sitä mahdottomampaa on toimia väkivaltaisesti ja riistäen sitä kohtaan.
Toinen tarkastelun alla ollut asia on ollut naisen ulkonäköihanteet niin esittävässä taiteessa, kuin normaalielämässäkin. Olen todella yllättynyt siitä alitajuisen aivopesun määrästä, mitä meihin jokaiseen on elämän myötä kasautunut. Rupesin vähä vähältä vähentämään kaikkia kauneudenhoitorituaaleja ja käytettyjä tuotteita, ja mitä lähemmäksi luonnontilaani pääsin, sitä tyytyväisemmäksi tunsin oloni omassa kehossani. Oli melko hauska huomata vuosien ajan hippeiltyäni, etten ollut lainkaan edes harkinnut ihokarvojen sheivauksen lopettamista. Tämän havaitseminen herätti minut täysin pohtimaan tätä kummallista ja luonnontonta karvattoman naisen ihannetta, jota lähes kaikki länsimaiset naiset noudattavat. Itselläni kesti vuosi opetella hyväksymään oma karvaisuuteni, ja huomaan aiheen vieläkin herättävän reaktioita suuntaan ja toiseen. Mielestäni mahdollisuus päättää itse oman kehonsa ulkonäöstä voidaan saavuttaa vasta, kun kummatkin ääripäät ovat yhtä hyväksyttyjä, joten jatkan hiljaista, karvaista protestiani tätä sukupuolten välistä epätasa-arvoa kohtaan.
Lapsena vietin paljon aikaa luonnossa etsien metsänhenkiä ja keijuja ja kiipeillen puissa. Kaupungissa kasvaneena tämä tapa kuitenkin jäi, kun aina on "niin kiireistä". Koen luonnossa olon kuitenkin yhdeksi vahvimmista rauhoittavista, voimauttavista ja puhdistavista kokemuksista mitä itselleni voin tuottaa. Luonnossa olo maadoittaa, inspiroi ja palauttaa yhteyteen maapallon ja nykyhetken kanssa mielen nykyisyys/tulevaisuus-ajatuksista ja virtuaalimaailmasta. Koen, että alunperin haluni temppuilla on lähtenyt liikkeelle nimenomaan lapsen innostuneesta tavasta tutkia ja valloittaa ympäristöään, ja haluankin siksi yhdistää sirkustaiteen, jonka parissa käytän lähes kaiken aikani, tähän alkuperäiseen inspiraatioon. Akrobaattina koen olevani jollain tasolla moderni apina, joka temppuilullaan tuo oman panoksensa yhteiskuntamme kulttuuritarjontaan.
Odotan innolla tätä matkaa, jolle lähdemme Viivin ja muiden yhteistyökumppaneidemme kanssa. Kirjastosta minulla on tällä hetkellä lainassa Ekopsykologia ja perinnetieto, sekä Suomalaisten pyhät paikat -kirjat, sillä haluamme perehtyä suomalaiseen luontoon liittyvään tarustoon, kansanperinteeseen ja samanistiseen kulttuuriin osana projektiamme.
Kuva eräältä patikointiretkeltä Viivin kanssa Kauai -saarelta.